liskodiskosta heippahei!
olin viimeyönä miehen kanssa kotonakotona savossa. mutta vaikka tiesin olevani kotonakotona, talo oli kuitenkin mummola toisessa kaupungissa. minulla oli huone, josta oli salakäytävä keittiöön. mutta siis olimme siellä miehen kanssa ja kaikki tuntui ihan normaalilta. miehen piti kuitenkin mennä omaan kotiinsa, joten hän lainasi pihasta autoa (joka oli meilläkin vain lainassa = lainasi laina-autoa) ja huristi pieneen kyläpahaseen kotikunnassani. tosi elämässä mies ei ole ikinä käynytkään koko kunnassa, saati asunut siinä kyläpahasessa. molemmat yläasteaikaiset poikaystävät tosin ovat kotoisin siitä kyläpahasesta (toim. huom.).
no anycase, mies siis huristeli lainalaina autolla kyläpahaseen ja seuraavassa hetkessä minä seison pieni vauva sylissäni siinä samaisessa huoneessa. siis huoneessa, jossa oli salakäytävä keittiöön. yhtäkkiä tajuan, että se sylissäni oleva vauva onkin mies, mutta siis vauvana.
tilanne alkaa tuntumaan jo unessa erittäin hämärältä kunnes lopulta tujuan, että mies on oikeasti kuollut auto-onnettomuudessa, huristellessaan sinne kyläpahaseen.
jalat pettää alta ja lysähdän sen vauvan kanssa lattialle.

voi helvetti, että oli oikeasti kiva herätä!

eli kuten voi päätellä, rokit on juhlittu oikein huolella. muutama kuvitus löytyy täältä.
söin lettuja, join paljon crowmooria ja jägermeisteria (=join omat ja muidenkin rahat). olin ihana, viehättävä ja verbaalisesti lahjakas laittaessani miehelle viestejä. tai siis näin päättelin, kun eilen vähän kommunikoitiin. :)

mut ehkä joisin kuution kahvia.
ja tilitän myöhemmin rokkeja.
sen vaan sanon, että lastaan harteilla kantava rokkari on hellyttävä ja että samettivallankumous on aivan loistava live-bändi.
tiivistys.