olis voinut kannattanut ehkä muistaa, et se paskojen päivien määrä on vakio.
ihan liian hyvin onkin taas mennyt.

illalla se iski.
joku väärin muotoiltu viesti ja asiat jotka puuttui sisällöstä ja väärin sanotut asiat, jotka olivat sisällössä.
seinät tuntui välittömästi kaatuvan niskaan.
jostain nousi taas se vanha tuttu järjetön epävarmuus ja usko siihen, et parin päivän matka kavereiden kanssa tarkoitti kaiken liikkuvan ja liikkumattoman panemista.
pakahduttava tunne rintakehässä.
saatanan alitajunta.

onneksi ihana neito sm3tana sai miut rauhoitettua etänä.
kiitos. ♥

just eilen olis ollut tarve pääntyhjennys ulkoilulle, teelle, eräälle oranssille sohvalle ja turvalliselle olemiselle siinä seurassa, et ei tarvitse edes sanoa mitään ja olo paranee.

helvetin riihimäki ja lahti!
vittuako varten piti viedä miun pelastuspartiot?
**
ja joo.
just nyt olis tarvinnut turkoosin, sametinpehmeän ja raskaan tasaavaa vaikutusta.
ja saa arvata, olenko kääntänyt auraa tälle työkoneeelle?
no en ole.
en.