tyttö ei jaksa venkslailuja.
tyttö palas melkein kolme vuotta kestäneiden seikkailuiden jälkeen vanhaan kotiin (joka löytyy myös blogilistalta).
vuodatus jää elämään rinnalle, mutta tuskin tänne pahemmin kirjoittelen.
tai no.. eihän sitä koskaan tiedä. :)

bloggerissa nähdään.

on vaan jotenkin. olo.

isona asiana on ilmassa ollut vaihteeksi kysymys: mitä itsekukin elämältä haluaa.
en tiedä onko miehellä joku ikäkriisi tai muuten vaan pimeys-angstia.
paljon omissa päissä tehtävää mietintää ja sitten ehkä jonkunlaista suuntaa.
ehkä.

ehkä kirjoitan itselleni kirjeen.
ehkä sitten ajatus kristallisoituu.

ja irl-tutut, tästä en halua puhua. kysymyksiin tuskin vastaan.
en halua elämänohjeita.
en ole niitä ennenkään noudattanut.
en halua selventää muiden kuvitelmia ja olettamuksia.
en halua ahdistua hyvää tarkoittavista sanoista, jotka saavat minut tuntemaan itseni kurjaksi.
en ainakaan nyt kun ei semmoiseen ole tarvetta.
mies ei ole ollut törppö.
mies ei ole tehnyt mitään väärää.
elämä vain välillä pistää miettimään.
elämä ei ole aina yksioikoisia vastauksia ja helppoja reittejä.

ja sitten on tietty tämä uudistunut vuodatus, joka ei oikein vielä lämmitä.
tympii, kun editori tekee pakotettuja kappalejakoja. ***tu jaksa koko ajan leikkiä hötömölöllä.
kiristää, kun kommenteista ei tule tietoa sähköpostiin.
vituttaa wordpress-mäinen ulkoasu ja kojelauta. tykkäsin karusta ja yksinkertaisesta entisestä.
ärsyttää leikkaantunut betty poopin pää ja väärän värinen yläpalkki.
jotensakin tökkii.

eikös tuossa olis jo tarpeeksi?
niin et vaihtais maisemaa?
mut kun keksis, et minne ja millä ajalla sais kaiken fiksattua sellaiseksi, et itse tykkäis.

ja kaiken lisäks pissittää.

kaikkea jännää sitä vesi, pakkanen ja tuuli saakaan aikaan.
harmi vaan, että kamera jäi sisälle, mutta ehkä noista kännykkäkuvista saa edes jotain osviittaa..

ihana j-d.
oltiin ja ei tehty mitään tylsää ja pakollista.
syötiin hyvin (tein mm. aivan hurrrjan hyvää chili-porkkanapiirasta, nom.), catanoitiin, harrastettiin sporttailua kahtena päivänä ja kierreltiin kaupoilla eikä edes ostettu mitään!
tuota ostamattomuutta tullaankin sitten harrastamaan täällä tyttölässä pari kuukautta varsin ahkerasti.
eli ei kenkiä eikä laukkuja ihan hetkeen.
no, ihan on itse aiheutettua.

aamulla kävin vuoden ensimmäistä kertaa salilla ja oli ihan outoa, miten hyvältä tuntui tursas-olosta huolimatta. uudessa jumppa-aikataulussa on kanssa mukavia ylläreitä.. eli ei näytä pahalta.

huomenna ajattelin siirtyä muutamaksi päiväksi kohti saimaata. isä, äitipuoli, koiruudet ja pikkuveli, jos toiselta puolelta maapalloa maanantaiksi suomeen ehtii.

mut nyt taidan mennä puuroa täynnä olevan mahani viereen sohvalle ja ottaa pienet tirsat.. :)
sit vois käydä läpi muutaman vanhan vaatelaatikon ja katsoa, saisko niistä tehtä jotain uutta ja käyttökelpoista. ja vaikka katsoa jonkun hyvän elokuvan.

ranteelle lepoa määräsi tohtori.
tuleksia kuurina.
eikä pumpia tänään. ens vuonna sit.

skitson poistoa herra krapulakeijun seurassa.
huonoja juttuja ja kaikesta ellotuksesta huolimatta sain vedettyä lounaaksi iltapäivällä palan jotain juustopiirasta. siinä on sitten hassu setä. asioista ei ikinä puhuta oikeasti, vaan ajatukset johdetaan kaikkeen muuhun. ja se toimii.
krappista lainatakseni: "nainen, sie tarviit putkiaivot."

enkä enää skitsoa tai tee loistavia päätelmiä.
enkä kyllä tosin vieläkään tiedä, mistä sain ajatukset päähäni.
ihme hormonihirviö.

nyt jos jois tän vihreän teen (olen niin zen) ja tekis ostoslistan.
huomenna on luvassa ihania neitoja, joille ajattelin tarjoilla uuniperunoita savulohi-täytteellä.
vähän kuoharia ja joku marjoista fiksattu jälkkäri.

olis voinut kannattanut ehkä muistaa, et se paskojen päivien määrä on vakio.
ihan liian hyvin onkin taas mennyt.

illalla se iski.
joku väärin muotoiltu viesti ja asiat jotka puuttui sisällöstä ja väärin sanotut asiat, jotka olivat sisällössä.
seinät tuntui välittömästi kaatuvan niskaan.
jostain nousi taas se vanha tuttu järjetön epävarmuus ja usko siihen, et parin päivän matka kavereiden kanssa tarkoitti kaiken liikkuvan ja liikkumattoman panemista.
pakahduttava tunne rintakehässä.
saatanan alitajunta.

onneksi ihana neito sm3tana sai miut rauhoitettua etänä.
kiitos. ♥

just eilen olis ollut tarve pääntyhjennys ulkoilulle, teelle, eräälle oranssille sohvalle ja turvalliselle olemiselle siinä seurassa, et ei tarvitse edes sanoa mitään ja olo paranee.

helvetin riihimäki ja lahti!
vittuako varten piti viedä miun pelastuspartiot?
**
ja joo.
just nyt olis tarvinnut turkoosin, sametinpehmeän ja raskaan tasaavaa vaikutusta.
ja saa arvata, olenko kääntänyt auraa tälle työkoneeelle?
no en ole.
en.

taas olis tyttö palannut kotikoloon ja töihin.
töihin tosin vain loppuvuodeksi, sillä olin sentään niin nokkela, että älysin ottaa lomaa vuoden alkuun.
jotensakin väsyttää.

joulu oli mukava.
oli hyvää ruokaa ja hyvää suklaata.
ja kilttinä olleita ihmisiä.

tytön keittiössä on nyt ihana ja upea kovanaama pro -paitinpannu ♥ ja paljon silikoonia.
on leivonta-alustaa, lävikköä, uunikinnasta ja sutia.
ihania villalankoja ja posliinivärejä.
juttuja.
lahjakortti vakkari kulmiennyppijälle ja punainen, metallinen työkalupakki posliininmaalausväreille ja vermeille.
olen ollut niinniin kiltti.

jouluun kuului ruoan, perheen, saunan ja suklaan ohessa myös sukulaisia, kummilapsia ja ystäviä.
elokuvia ja lautapelejä.
kymmeniä eriä ristiseiskaa.

aika meni jotenkin nopeasti.
ihan luonnotonta oli herätä taas aamulla ja tajuta, että pitää valua töihin.
töihin, jossa on näin jouluna niin hiljaista.
jotenkin luulen, että keksisin parempaakin tekemistä.
ehkä.

onneksi oli googlereaderissa aamulla reilut 200 lukematonta blogi-kirjoitusta..
kuluuhan se päivä näinkin. :)

ensteks on ihanaa, et on loma.
olen tiskannut.
sisustin konnan kotia ja nyt passaa konnan kuivatella lampun alla taas kilpeä.
värjäsin hiukset (=piilotin pelottavan juurikasvun) ja lakkasin varpaankynnet.
lisäksi tietty pesin pyykkiä ja pakkasin.

ja vaikka ensilumien aikaan hehkutin, kuinka lumi on ihanaa ja ei vaikuta hempeilyyn...
niin joudun vähän perumaan sanojani.
jollakin on vähän bonus-töitä.
jollakin on ollut ihan tolkuttomat työtunnit ja helvetillinen kiire lauantai-aamuyöstä asti.
jollakin on töitä, kun joku toinen on lähdössä jouluksi (=loppuviikoksi) muualle ja haluais hempulaa.
ei kiva.
mut ei auta.
pussailen sit enemmän kun tuun takas.

otan tässä loman kunniaksi vähän suklaajätskiä.
aamulla sit ensin bussimatkailua ja sen jälkeen äidin ja veljen kanssa autoilua.
notkuvat herkkupöydät.
oih.
savulohta, graavilohta, hirveä, luumurahkaa, äidin tekemää maksalaatikkoa, lanttulaatikkoa..
oih.
puusauna.
oih.
lautapelit.
jee!

meinaa pukata hieman heikkoa happea.
oli taas pitkästä aikaa ihan huippu ilta kookoksen kanssa.
lasit viiniä ja "yhdet glögit" kuppilassa vähän venyi ja kotiin olen kolunnut joskus pilkun jälkeen.
mut oli kivaa.
livemusiikkia ja parasta seuraa.
yöllä soiteltiin kookoksen ja herra kookoksen kanssa pikkuveljen vastaajaan.
saipahan poika hauskimman synttäriviestin ikinä.
ollaan niin viehkoja ja nokkelia.

taidan käydä vähän keittiössä hakemassa hummusta ja maalaisleipää.
köllähdän sohvalle ja katson elokuvaa.
yritän aktiivisesti unohtaa huomisen työpäivän.
suunnittelen pakkaamista.
on meinaan vähän tuota joulu-juttua ja huttua.

ja telkussa soi just äsken taas pete parkkonen ja drop dead casanova..
saa arvata mikä soi päässä.

ruhjeita uhmaten menin pumppiin.
ainoastaan käsivarsi esitti vastalauseen olemattomia vatsalihaksia harjoitettaessa.
kotiin lampsittuani sain ohikulkumatkalla olevan miehen pikavisiitille.
sain nuuskutella, vähän pussailla ja sit minua hyytymä-neitoa siliteltiin.

pussailuenergiaa puhkuen aloitin sitten vihdoin projekti paketoinnin ja oli kivaa. harmi vaan, että teippi loppui vähän ennen paketoitavia juttuja. et sekin on siis vielä vaiheessa.
ja jokusen paketin sisältö on vielä isosti vaiheessa.
ou-nou.

eilen testasin myös the-joulu-jäätelön.
oi elämä, että oli HYVÄÄ!

pumppia, pussailua ja paketointia.
kolme kovaa peetä hyvällä jäätelöllä kuorrutettuna.
nam.

olis työperäistä vitutusta.
tai pikemminkin huonoa organisointia ja setien omia pikku suunnitelmia.
vituttaa turhaan tehty työ.
ja se siitä.

eilinen pyöräily-äksidentti jomottaa ympäri kroppaa. kuvittelin osaavani lentää ja huomasin, että en ainakaan osaa laskeutua sulavasti. mustelmia ja asfaltti-ihottumaa. ei onneksi aivoja asfaltilla tai murtuneita luita.

jotain käsitöitäkin olen tässä syksyllä saanut tehtyä ja päivittelin muutamia kuvia tänne.
kaikkea pientä no vielä isosti vaiheessa, joten kassellaan koska kuvia tulee näkyviin.
jos koskaan.
ihanaa kun olis tehdä, mutta kun tuntuu, että taidot on vaan niinniin rajalliset.

hirveä kahvi-ello pinnassa ja arvon, että menenkö vai enkö jumppaan.
salille nyt ainakin.

itella sucks.
joku saatanan vompatti (anteeksi kaikki oikeat vompatit) kohteli mymskälle lähettämääni pakettia isosti kaltoin ja väkivalloin.
lopputulemana on palasiksi mennyt herra ylppö.
harmi.
ens kerralla käytän kuus kilometriä kuplamuovia.
tekee mieli vain näyttää keskisormea niille pakettien murjojille.
paf.

ai joo.
olen sujuvasti sössinyt talouteni. sillei sievästi, mutta kuitenkin niin, että oikeasti pitää vältellä kauppoja alkuvuosi, että tilanne korjaantuu ja tilille jää laskujen (=visalaskun) jälkeen muutakin kuin 2 numeroinen luku. oon nokkela ja pätevä. tai sit pitää keksiä lisäansioita. voittaa lotossa?
jotenkin en vain jaksa murehtia.
korvissa soi tehis (miksi ihmeessä ulkona ja mä haluun rauhoittua -kappaleita ei ole kukaan ladannut juutuubiin, et olisin voinut jakaa iloa??), äiti on kylässä, joulukortit on postitettu, mies kommunikoi keskellä päivää ja muutenkin on aika kivaa.

kahvi-ello vähän kyl vaivaa.

tää tosiaan meni kotiin.
kölli sohvalla.
kommunikoi.
fiksaili kortteja.
neuloi.
telkkuili.

ja yhden aikaan yöllä pääsi lopulta pussailemaan ja nuuskuttelemaan.
unetus vaan katosi jonnekin.

aamulla vähän jännitti työpäivä parin tunnin unien jälkeen, mut en mie pahasti sössinyt.
neuvoin ja fiksailin.
ja välillä vähän kommunikoin vapaapäivää viettävän  miehen kanssa.
töiden jälkeen sporttia, jotten ois nukahtanut liian pitkille päikkäreille.

nyt jos vielä tuo ruoka valmistuis, niin olisin aika tyytyväinen tyttö.

yks raitasukka kokoa iso olis valmis, toinen hyvin jo aloitettu.
kirjoja ja pelejä hankittu.
kotihärpäkkeitä velisille.
koruja työnalla.
yks virkkaus pitäis koota.
kortit pitäis pistää kasaan ja postittaa.
sit olis vähän muutakin postitettavaa.

olis siis kaikkea.
pitäis.

mut menisin kotiin, hautautuisin sohvalle ja ehkä jopa pussailisin.
kait sitä vielä huomenna ennättää?
tai perjantaina?

mites parkkosen pete?
no miusta pete on aika symppis ja letkeä rumuttaja.
no siis se pete.
ei idols-kisan 3. pete parkkonen.
vaan zen cafén parkkonen.
idols-kisan pete parkkonen on suloinen.

joo, tajusin vasta tällä viikolla, miksi tuo nimi kuulosti niin tutulta.
pitkät piuhat.

ja tästä olen jo aiemmin jollekin sanonut, et koop voittaa ja annasta ja petestä kuullaan vielä.
molemmista peteistä kuullaan vielä.

saa arvata, soiko tytön päässä drop dead casanova.
varo vaan, kohta se voi soida sinunkin päässäsi.

olis viikonloppu.
mie askartelen eli helmeilen ja neuloskelen.
katselen uusia kanavia, joilla palkitsin itseni eilen syksyn opetuksien päättymisen kunniaksi.
käyn joulutarinoimassa.
syön lohta ja perunamuussia ja toisena päivänä herkullista thai-riisiä hyvällä märehtijällä ryyditettynä.
juhlin kummitytön synttäreitä.
paketoin ensimmäisen joululahjan.

ajattelin minä vielä pussailla jossain välissä.
ja en saanut sitä asuntoa.
mut en halua sitä surra.
onhan miulla niitä uusia kanavia. :)

mut siis itsenäisyyspäivää huomenna.

niin nuoria ja sileitä.

ei tuu mitään.

ihmisen lapsi on vaan typerä virne naamalla ja ei saa mitään aikaiseksi.
ehkä tukehdun omaan siirappiini.